Anatta - buddhalainen identiteetti

Anatta on yksi Buddhan kolmesta olemassaolon tuntomerkistä, joten se on tärkeä käsite. Anatta on paalia ja tarkoittaa “ei itse”. Sanskritinkielinen vastine on anatman. Tämä on aika syvällinen konsepti, joka kertoo siitä, millainen maailma - ja erityisesti ihminen - on. Buddhalle koko maailma on toisiinsa vaikuttavien muuttuvien osien muodostama kokonaisuus. Maailma on jatkumo, jossa asiat syntyvät, tuhoutuvat ja syntyvät uudessa muodossa uudelleen. Tässä kokonaisuudessa millään ei ole muusta erillista pysyvää olemusta. Kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa, ja kaikki voidaan jakaa pienempiin osiin.

Anattan ajatusta lähestyivät myös kreikkalaiset filosofit, jotka pähkäilivät Theseuksen laivan arvoitusta. Tarinan mukaan Theseuksen laivaa korjailtiin aikojen kuluessa niin, että lopulta siinä ei ollut enää yhtään alkuperäistä osaa. Oliko se enää sama laiva? Jos ei, niin missä vaiheessa se lakkasi olemasta? Buddhan vastaus olisi ollut, että laivaa ei erillisenä yksikkönä ollut koskaan olemassakaan. Laiva oli vai yksi osa jatkumoa, jossa aine oli koottuna tietyllä tavalla. Laivan saattoi purkaa osiin, eikä mikään yksittäinen osa olisi ollut laiva. Laivaan vaikutti koko ajan sen ympäristö, kuten ihmiset ja sääolot. Laiva oli rakennettu puista, joka joskus kasvoivat metsässä. Laivaa ei olisi ollut olemassa ilman puita. Eikä puita olisi ollut ilman maaperän ravinteita, vettä ja aurinkoa. Näin laiva oli paitsi jatkumo itsessään, osa vielä suurempaa jatkumoa, jossa aine liikkuu ja muuttaa olomuotoaan.

Nyt se tärkein. Tämä kaikki koskee myös ihmistä. Ihmiselläkään ei ole omaa erillistä minuutta tai identiteettiä. Se, mitä sanotaan minuudeksi, koostuu Buddhan mukaan viidestä toisiinsa vaikuttavasta muuttuvasta osasta, skandhasta (paaliksi khandha, mutta sanskritinkielinen termi tuntuu olevan yleisempi). Mieleen liittyvistä skandhoista ei ole tieteellisiä havaintoja, mutta Buddhan käsitys mielestä skandhoina voitaisi myös nähdä vertauskuvana. Ne siis ovat:

• Keho
• Tuntemukset
• Havainnot
• Mielen liikkeet, kuten ajatukset
• Tietoisuus

Kuvituskuva (oma kuva-arkisto)

Mikään yksittäinen skandha ei ole “minä”. Mikään yksittäinen kehon osa ei ole “minä”. Mikään yksittäinen tunne, ajatus tai mielipide ei ole “minä”. Ihminen muuttuu fyysisesti täysin elämänsä aikana, itse asiassa joka hetki. Mitä samaa sinussa on siitä, mitä olit vauvana? Myös henkisesti ihminen muuttuu joka hetki ajatusten, tunteiden ja mielipiteiden muuttuessa. Lopulta minuus tai identiteetti on jatkumo, virta. Minkään menneen tai nykyisen asian ei siis ole pakko määritellä ketään ihmisenä. Ainakaan koko loppuelämää - ihminen voi muuttua. Eikä kannata ottaa asioita liian henkilökohtaisesti.

Ihminen ei muutu vain itsestään. Myös muut ihmiset ja ympäristö vaikuttavat meihin. Sinua ei olisi edes olemassa ilman muita ihmisiä tai maapallon elämänmuotoja. Paitsi, että elinympäristömme vaikuttaa meihin, me vaikutetaan siihen. Ihminen on jättänyt melkoisen jäljen maapallolle. Ihminen ei ole kaiken yläpuolella, vaan osa maailmankaikkeutta. Aika kirjaimellisesti. Ihminenhän koostuu samoista atomeista, kuin puut, laivat ja kaikki muukin.

Buddhan käsityksen mukaan ihmisen kuollessa skandhat hajoavat ja kokoontuvat taas yhteen jossakin muualla. Jälleensyntymässä uuteen elämään siirtyy sielun sijaan tietoisuuden energia. Aivan kuten kynttilän liekki sytyttää toisen kynttilän. Mitään tietoisuuden energiaa/skandhaa ei ehkä ole olemassa, mutta myös keho oli yksi skandhoista. Mitä sille tapahtuu kuoleman jälkeen? Ihminen maatuu ja siitä tulee ehkä osa uutta elämää. Vaikka kirjaimellinen jälleensyntymä on myytti, näin ajatellen se on tavallaan sittenkin totta. Ihmiselämä on vain yksi lenkki jatkumossa, joka alkoi alkuräjähdyksessä ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti.

Tämä teksti on julkaistu uudelleen minun vanhemmasta blogista.