Anatta: Kuka on vammainen?

Sana vammainen herättää monessa kielteisiä tunteita ja jotkut haluaisivat sen kieltääkin. Ongelma on se, että vammaisuus viittaa puutteeseen, eikä sen varaan voi rakentaa identiteettiä. Esimerkiksi kuurot ovat mielestään kielivähemmistön edustajia, eivätkä vammaisia. Tässä keskustelussa pidän Buddhan anattan käsitettä mielenkiintoisena lisänä. Buddha katsoi, että ihmisellä ei ole mitään erillistä pysyvää minuutta tai identiteettiä. Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi nämä ominaisuudet muutuvat koko ajan ympäristön ja toistensa vaikutuksesta. Et ole sama ihminen kuin vauvana, tai vuosi sitten. Identiteetti on virta.

Vammaisuuskin on vain yksi ominaisuus, eikä sen varaan voikaan rakentaa identiteettiä, mutta ei voi sen enempää äidinkielenkään. Tai kansallisuuden, seksuaalisen suuntauksen, ihonvärin tai sukupuolen. Buddhalaista ajattelua vastaa hyvin tapa sanoa, että jollakin on vamma, eikä että joku on vammainen. Siis esimerkiksi Matti ei ole kuulovammainen, vaan hänellä on kuulovamma. Sanat ovat kommunikaation apuvälineitä, eikä ne voikaan pysyvinä lokeroina kuvailla virtaavaa todellisuutta täydellisesti. Vammaisuus on ominaisuus, jonka perusteella saa apuvälineitä ja palveluja. Tässä voisin tuoda anattan toisen ulottuvuuden. Kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa. Ihminen on vain yksi osa kokonaisuutta, maailmankaikkeutta, ekosysteemia - ja yhteiskuntaa. Ympäröivä todellisuus vaikuttaa meihin ja me siihen tavalla tai toisella. Vammaispalveluja ei polkaista tyhjästä. Ne vaativat rahaa, tarvikkeita ja ihmisten työpanosta. Kaikilla ihmisillä on yhteiskunnassa omat tarpeensa, mutta resurssit ovat rajalliset. Jos vähättelee vammaisuuttaan, vähättelee myös palvelujen ja apuvälineiden tarvetta. Kuurot eroavat kuulevista kielivähemmistöön kuuluvista sillä, että kuulevat voivat aina opetella puhumaan valtakieltä, ei vain kirjoittamaan.

Jotkut pitävät ajatusta vammaisuudesta loukkaavana, koska se vihjaa, että ihmisessä olisi jotakin vikaa. Kyllä, meissä kaikissa on "jotakin vikaa". Kukaan ei ole täydellinen, ja useilla ihmisillä on erilaisia pienempiä tai isompia vaivoja. Ovatko kaikki ihmiset siis vammaisia? Tämä ajatus istuisi Buddhan neljän jaloon totuteen, mutta näkemys voi vähätellä vaikeimpien vammojen aiheuttamia ongelmia. Toisaalta vammaisuuden rajat ovat vähän mielivaltaisia: Allergiaa tai taittovirhettä ei pidetä vammana, vaikka ne voivat rajoittaa elämää jopa enemmän kuin lievä näkö- tai kuulovamma.

Olisi se taittovirhe isompikin ongelma, jos ei olisi silmälaseja. Vammaisuuden sosiaalinen malli väittääkin, että vamma on yhteiskunnan kyvyssä huomioida ihmisten erilaisuus, eikä ihmisissä itsessään. No, onko siis yhteiskunta vai ihmiset vammaisia? Kunnollinen akustiikka julkisissa tiloissa vähentää kuulovamman aiheuttamia ongelmia, mutta ei se silti poista huonoa kuuloa. Kuulolaitteet auttavat kuulemaan toisten puhetta, mutta ne voivat särkyä. Jos kaikki ihmiset osaisivat viittoa, kuurot voisivat osallistua yhteiskuntaa ihan eri tavalla, mutta silti he eivät kuulisi esimerkiksi puhelimessa.

Identiteettiin vaikuttaa niin ympäristö, kuin ihmisen elämäntilanne ja terveydentilan muutokset. Identiteetti muuttuu koko ajan kaikkien näiden asioiden vaikutuksesta. Ihminen ei voi kaikkia siihen vaikuttavia asioita hallita, joten ei erilaisia nimityksiä kannata ottaa  henkilökohtaisesti. Vammaisuus on sana, joka kuvaa kehon tai mielen toimintakykyä, ja yhteiskunnan suhdetta siihen. Se ei määrittele ketään.

Lue lisää:

• Anatta - buddhalainen identiteetti
• Buddhalaisuuden ja kristinuskon näkökulmia vammaisuuteen.