Olivatko Buddha ja Jeesus historiallisia henkilöitä?
Kuvituskuva (oma kuva-arkisto) |
Historiankirjoitus pitää Buddhaa ja Jeesusta vähintään melko todennäköisesti historiallisina henkilöinä. Näistä kahdesta Jeesuksen historiallisuuteen kohdistetaan joskus jopa ylimitoitettua kriittisyyttä verrattuna moniin muihin antiikin historiallisiin henkilöihin. Jeesus ei ole ainoa historiallinen henkilö, joka ei kirjoittanut, josta ei kirjoitettu elinaikanaan, josta ei ole aikalaiskuvia, ja jonka henkilötiedoissa on aukkoja. Buddhan historiallisuus on huomattavasti epävarmempaa.
Buddha on oikeasti arvonimi, joka tarkoittaa valaistunutta. Kenestä tahansa voi tulla buddhalaisuuden mukaan buddha, mutta yleensä sanalla tarkoitetaan historiallista Buddhaa, buddhalaisuuden perustajaa eli Siddharta Gautamaa. Buddhan tarkkaa elinaikaa ei tunneta. Tutkijoiden arviot hänen elinajastaan sijoittuvat yleensä 500-luvulle eaa. Hän syntyi nykyisen Nepalin alueella ja kuoli Intiassa. Jeesuksen elinaika tunnetaan vuosikymmenen tarkkuudella. Syntymäaika on vuosin 6-4 eaa. välillä, ja kuolinaika 30 tai 33 jaa.
Kummastakaan ei ole kirjallisia mainintoja elinajaltaan. Jeesuksen kohdalla tämä ei ole ihme, hänhän oli vain köyhä puusepän poika ja tuomittin pikkurikollisena. Buddhalaisen perinteen mukaan Buddha sen sijaan kuului Shakya-klaanin ylhäisöön ja oli ehkä kuninkaan poika. Jeesus ehti opettaa vain kolme vuotta, kun Buddha kiersi Intiassa 40 vuoden ajan opettaen buddhalaisuutta. Hän kuoli 80-vuotiaana ja hänellä oli, kuten Jeesuksellakin, kuollessaan paljon seuraajia.
Jeesus ja kristityt ilmaantuivat juutalaisiin ja roomalaisiin lähteisiin vasta lähes vuosisata Jeesuksen elämän jälkeen. Roomalainen historiankirjoittaja Tacitus kirjoitti 100-luvun alussa, että kristittyjä olisi Rooman kaupungissa ollut jo sukupolvi Jeesuksen kuoleman jälkeen sen verran, että keisari Nero saattoi syyttää heitä kaupungin palosta (64 jaa.) ja aloittaa ensimmäiset kristittyjen vainot. Raamatun Uuden Testamentin kirjat kirjoitettiin 1. vuosisadan loppuvuosikymmeninä.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat buddhalaisista ovat vasta 200-luvulta eaa. Vuosina 273-232 eaa. Intian Maurya-dynastian kuninkaana oli Ashoka, joka kääntyi buddhalaisuuteen verisen taistelun aiheuttaman kärsimyksen järkyttämänä. Varhaisin buddhalaisten tekstien kokoelma, Tripitaka, sai kirjallisen muotonsa kristillisen ajanlaskun alussa satoja vuosia Buddhan kuoleman jälkeen. Siihen asti Buddhan oppi oli kulkenut suullisesti sukupolvelta toiselle. Tripitaka on tärkein lähde Buddhan elämään. Konkreettisin lukemani perustelu Buddhan historiallisuudelle on, että Tripitaka muodostaa sellaisen yhtenäisen kokonaisuuden, että sen taustalla on todennäköisesti yksi henkilö.
Jeesuksen osoittaminen myyttiseksi hahmoksi veisi pohjan kristinuskolta, mikä selittänee monien halun kiistää hänen historiallisuus. Jeesuksen historiallisuus on todennäköisempää kuin Buddhan, koska aikaero Jeesuksen kuoleman ja hänet mainitsevien kirjallisten lähteiden välillä on paljon lyhyempi kuin Buddhan ja hänet mainitsevien kirjoitusten aikaero. Vaikuttaa myös epätodennäköiseltä, että kristinuskon kaltainen Jeesuksen ympärille kasvanut liike olisi levinnyt niin nopeasti niin laajalle, jos olisi perustunut kuviteltuun hahmoon.
Buddhalaisuudelle on melko yhdentekevää elikö Buddha oikeasti. Jos valaistuminen on mahdollista, ei ole merkitystä kuka sen "löysi" ensimmäisenä. Toisaalta ei ole syytä epäillä, etteikö Tripitakassa ja buddhalaisessa perinteessä kuvailtu Siddharta Gautama voisi perustua todelliseen henkilöön. Aukottomasti ei tietenkään Buddhan tai Jeesuksen historiallisuutta voida osoittaa, ja se, miten paljon historiallinen Buddha ja historiallinen Jeesus saattoivat erota ao. uskontojen kuvauksista, on toinen tarina.
Tämä teksti on julkaistu uudelleen muokattuna vanhemmasta blogistani.
Kommentit
Lähetä kommentti