Kasvissyönti vai lihansyönti?

Kasvislounas (oma kuva-arkisto)

Elämän kunnioitus on keskeisiä arvoja Buddhan opetuksissa. Viidestä periaatteesta jo ensimmäinen kieltää tappamisen. Eläimiä pidetään tietoisina ja tuntevina olentoina ja siksi yhtä arvokkaina kuin ihmisiäkin. Dhammapadassa sanotaan: "Kaikki olennot rakastavat elämää; kaikki olennot pelkäävät kuolemaa. Älä siis tapa, äläkä laita tappamaan". Niinpä monet buddhalaiset länsimaissa ovat kasvissyöjiä. Valinta on ihan hyvä, mutta myös lihansyönnille on perusteensa buddhalaisuudenkin näkökulmasta.

Lihansyönti ei itsessään ole mitenkään väärin. Joskus lihansyönti voi olla ainoa vaihtoehto ja syöväthän eläimetkin toisiaan. Eläimiin vetoaminen ei tosin ole täysin ongelmatonta: esimerkiksi kannibalismi on tavallista joidenkin lajien keskuudessa... Mutta pointtihan on se, että ihminenkin on vain eläin ja ruoaksi päätyneelle eläimelle on sama syökö sen ihminen vai jokin toinen eläin. Suurempi ongelma onkin tehotuotanto, jossa eläimiä kohdellaan todella huonosti. "Eläimetkin syövät toisiaan" argumentti on pätevä vain, jos metsästät itse ruokasi. Riistaliha onkin eettisintä liharuokaa.

Lihantuotanto kuluttaa enemmän energiaa, kuin maanviljely. Kasvisruoan tuotannossa on seuraavat vaiheet: kasvatus, kuljetukset ja ruuaksi valmistaminen. Lihatuotannossa tulee mukaan uusi vaihe: eläimen kasvatus ja teurastus. Yksi lehmä syö kasvisruokaa moninkertaisen määrän verrattuna siihen,  minkä verran siitä saa lihaa. Eläimille syötetään myös valtavat määrät kasvisruokaa, jonka voisi kasvattaa suoraan ihmisille. Toisaalta onko sen ekologisempaa, että vegaani syö ties mistä rahdattua soijaa ja ottaa lisäravinteita purkista?

Oikeastaan lihansyönti on luonnollista ihmisille. Sekaruokaa syövähän syö todennäköisemmin riittävän monipuolista ruokaa tuntematta ravitsemusta kuin kasvissyöjä. Vegaani tarvitsee erikseen lisäravinteita. Kasvikunnan tuotteista ei voi saada D-vitamiinia ja B12-vitamiinia. Voidakseen hyvin, ihmisen on siis joko käytettävä lisäravinteita tai syötävä myös eläinkunnan tuotteita. Joku vegaani ehkä jopa ajattelee, että jos vastakkain on ihmisen ja eläimen henki tai hyvinvointi, eläin voittaa. Miksi näin? Kyllä ihminenkin on ihan yhtä arvokas olento, kuin eläin! Mitään syytä ei ole luopua omista perustarpeista ja terveydestä ympäristön tai eläinten takia.

Buddhan ydinopetuksia on, että kaikki asiat maailmassa on keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ihminenkin on osa luontoa. Se tarkoittaa tietysti sitä, että ihminen ei voi riistää luontoa loputtomiin ja repiä irti kaiken minkä saa. Jos tuhoamme ympäristömme, kärsimme lopulta itsekin, koska olemme siitä riippuvaisia. Mutta tarkoittaa se myös sitä, että meidän on pakko hyödyntää sitä elääksemme. Jotakin on syötävä, jossakin on asuttava, jotakin on juotava ja hengitettävä. Buddhan 1. jalo totuus astuu kuvaan: kärsimys on väistämätön osa elämää. Elämä on pohjimmiltaan tuhoavaa, eikä epäsuoraa tappamista voi välttää edes kasvissyönnillä. Usein toisen elollisen olennon elämä ja hyvinvointi on pois toiselta.

Minä syön edelleenkin lihaa, mutta kunnioitan kasvissyöjien ja vegaanienkin valintoja. Ihminen eroaa muista eläimistä siinä, että voi miettiä tekojensa seurauksia ja tehdä valintoja. Lihatalous kuluttaa ympäristöä niin paljon, että ainakin lihansyönnin vähentäminen olisi järkevää. Jos ei halua tukea eläinten tappamista missään muodossa, kasvissyönti tai veganismi ovat ainoat vaihtoehdot. Mutta painoi ruokavaliossa eniten terveys, taloudellisuus, ekologisuus tai eläinten oikeudet, liikaakaan ei kannata valintojensa seurauksia ajatella. Kaikella mitä teemme on vaikutuksensa johonkin, mutta jotakin on syötävä!

Tämä teksti on kopioitu vanhasta blogistani.