Tunnelukkoja avaamassa

Viime aikoina lukemistani kirjoista tärkeimpiin kuuluu Kimmo Takasen kirja Tunne lukkosi. Tunnelukot ovat erilaisia virheellisiä ajatustapoja, joiden herättämät tunteet saavat meidät käyttäytymään vahingollisella tavalla. Tunnelukot esimerkiksi estävät ihmistä tarttumasta haasteisiin epäonnistumisen pelossa, saavat suuttumaan kritiikistä tai välttelemään mielipiteen ilmaisua kritiikin pelossa. Kirjassa on lueteltu 18 erilaista tunnelukkoa. Tunnelukot ovat normaaleja, ja niitä on meillä kaikilla.

Kirjan mukaan tunnelukot syntyvät lapsuuden tilanteissa, joissa lapsen tarpeet eivät täyty. Vaativien vanhempien lapsesta tulee vaativa itseään kohtaan. En ole psykologi, mutta silti mietin, korostaako kirja liikaa lapsuutta näiden ongelmien syynä. Lapsuus on kyllä varmasti tunnelukoille erityisen altista aikaa, mutta tokihan aikuisiänkin hankalat kokemukset voivat jättää jäljen.

Tunnelukkoja työstetään mielikuvalla sisäisestä lapsesta. Lisäksi mielikuvaan kuuluvat sisäistetty huono vanhempi ja vastuullinen aikuinen. Sisäinen lapsi on jäänyt vaille tarvitsemiaan asioita ja siksi käyttäytyy tunnelukon mukaisesti. Huono vanhempi ruokkii tunnelukkoa, ja vastuullinen aikuinen lievittää sitä. Ajatus huonosta vanhemmasta perustuu ajatukseen, että tunnelukot syntyvät lapsuudessa, ja niitä aiheuttavat vanhemmat. Tässäkin on vähän ongelmallinen ajatus. Muutkin kuin vanhemmat vaikuttavat lapseen. Kun en välttämättä voi syyttää vanhempia, tai ketään yksittäistä ihmistä, kaikista minun ongelmista, voisin asettaa huonon vanhemman tilalle myös jonkin epämääräisen pahantahtoisen olennon, joka puhuu sisäiselle lapselle tunnelukkoa ruokkivia asioita. Olento siis symboloi tunnelukkoa. Sisäinen lapsi on joka tapauksessa hyvä mielikuva, koska lapsethan ovat usein impulsiivisia ja toimivat tunteella.

Mielikuvassa voisit olla menossa työhaastatteluun, joka jännittää. Haastattelu laukaisee epäonnistumisen pelon, jolloin et haluaisikaan mennä haastatteluun ollenkaan. Sisäinen lapsi haluaa välttää riskin ottamista. Huono vanhempi on se sisäinen ääni, joka sanoo: “Sinä epäonnistut kuitenkin! Miksi menet munaamaan itsesi, älä edes yritä!”. Tuossa tilanteessa voit olla vastuullinen aikuinen sisäiselle lapsellesi sanomalla: “Mistä tiedät epäonnistuvasi, jos et edes yritä?”. Tunnelukkojen käsittelyssä on kyse myös negatiivisten tunteiden sietämisestä. Ne kuuluvat elämään, ja niillä on usein jokin viesti.

Kirjassa on erilaisia tapoja työstää tunnelukkoja tuon sisäisen lapsen ja vastuullisen aikuisen avulla. Kaikkien tunnelukkojen korjaamiseen ei vain taida yksi ihmisikä riittää. Niitä on meillä kaikilla, eikä niitä kaikkia voi kokonaan poistaa. Kirjan lukeminen lisää ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Oudon käytöksen takana voi olla jokin tunnelukko. Toisaalta kun omistakin tunnelukoista tulee tietoisemmaksi, voi itseäkin ymmärtää vähän paremmin. Lopulta me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Itseä voi aina kehittää, mutta se on elämänmittainen tie. Luin itse kirjan tänä vuonna jo toisen kerran ja uusi lukukerta toi uutta ajateltavaa. Tämä kirja onkin niitä, jotka kannattaa lukea useampaan kertaan.