Neljä jaloa totuutta
Neljä jaloa totuutta:
1. Totuus dukkhasta
2. Totuus dukkhan syystä (samudaya)
3. Totuus dukkhan lakkaamisesta (nirodha)
4. Totuus dukkhan lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga)
Ensimmäinen jalo totuus dukkhasta
Ensimmäisen jalon totuuden mukaan elämä on dukkha. Dukkha käännetään usein kärsimykseksi, jolloin tämä kohta saa muodon "Elämä on kärsimystä". Kärsimys on kuitenkin aivan liian kapea käännös, sillä dukkha tarkoittaa kaikenlaisia kielteisiä tunteita yleisestä tyhjyyden ja ahdistuksen tunteista henkiseen tai fyysiseen tuskaan. Täsmällistä suomennosta ei ole, ja siksi sanaa ei ehkä kannattaisi kääntääkään. Buddha jakoi dukkhan kolmeen lajiin: henkisen tai fyysisen kivun aiheuttamaan dukkhaan, muutoksen aiheuttamaan dukkhaan ja maailman yleisen luonteen aiheuttamaan dukkhaan.
Toinen jalo totuus dukkhan syystä
Dukkhan syynä on takertuminen haluihin, pyrkimys pitää ikuisesti kiinni kivoista asioista ja torjua epämiellyttävät. Kaikkea pitäisi olla enemmän, ja kaikki pitäisi pitää hallinnassa. Kun yksi halu on täytetty, tulee toinen tilalle, ja lopulta kaikki on pysymätöntä. Haluaminen ja asioiden tavoittelu eivät ole itsessään ongelma, mutta toiveiden täyttymistä ei kannata laittaa onnellisuuden ehdoksi. Dukkhan syihin liittyy myös kolme mielenmyrkkyä: viha, ahneus ja tietämättömyys. Viha ja ahneus ovat takertumisen äärimmäisiä muotoja. Tietämättömyys on dukkhan juurisyy. Koska ihminen ei täydellisesti ymmärrä maailman epätäydellistä, pysymätöntä ja "itsetöntä" luonnetta, hän takertuu asioihin. Viimeksi mainittu voisi tässä yhteydessä yksinkertaistettuna tarkoittaa, että kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa, eikä mitään asioita elämässä tai muutenkaan voi täysin hallita.
Kolmas jalo totuus dukkhan lakkaamisesta
Kolmas jalo totuus käsittelee sitä, kuinka dukkha katoaa. Elämä on aina väistämättä epätäydellistä, mutta kärsimys tai dukkha on vain tunne, joka syntyy takertumisesta ajatukseen, että asioiden pitäisi olla tai ei pitäisi olla tietyllä tapaa. Mikään asia ei siis itsessään ole kärsimystä, tai aiheuta muitakaan tunteita. Onnellisuus ei ole kiinni elämäntilanteesta tai muista mielen ulkoisista asioista. Elämä voi olla tarpeeksi hyvää tässä ja nyt. Kun takertuminen lakkaa, ihminen valaistuu ja saavuttaa nirvanan. Valaistunut on vapautunut takertumisesta ja vihasta ja näkee maailman sellaisena kuin se on. Se ei riitä, että "tietää" ja uskoo asioiden olevan epätäydellisiä ja pysymättömiä, se pitää ymmärtää henkilökohtaisesti ja syvällisesti. Vaikka me kaikki "tiedämme" kuolevamme, kuolemanläheisyys muuttaa ihmistä.
Neljäs jalo totuus dukkhan lakkaamiseen johtavasta tiestä
Neljännessä jalossa totuudessa Buddha määritteli tien, joka johtaa dukkhan loppumiseen. Tämä tie on jalo kahdeksanosainen polku. Buddhalaisuus on käytännönläheistä. Buddha antoi ohjeita kuinka elää elämää, eikä keskittynyt opettamaan, kuinka pitäisi uskoa. Buddhalaisuus siis ei ole vain uskonto tai filosofia - se on ennen kaikkea elämäntapa. Jalo kahdeksanosainen polku osoittaa suuntaviivan buddhalaiseen elämäntapaan. Polun kahdeksan osaa voidaan jakaa kolmeen osaan: viisaus, etiikka ja mielenharjoitus. Askeleet oikea näkemys ja oikea aie kuuluvat viisauteen. Oikea puhe, oikea toiminta ja oikea elinkeino kuuluvat etiikkaan. Oikea ponnistus, oikea tarkkaavaisuus (mindfulness) ja oikea keskittyminen (meditaatio) ovat mielenharjoitusta.
Kommentit
Lähetä kommentti